Uhkapeliriippuvuus, joka tunnetaan myös usein käsityksillä ongelmapelaaminen tai ”patologinen rahapelaaminen”, on aidosti tärkeä ongelmatilanne siinä missä alkoholismi tai muut haitalliset riippuvuudet ovat. Suurin osa meistä tuntee ainakin yhden ihmisen lähituttavapiiristään, jolla on ollut kyseisen riippuvuuden kanssa ongelma. Usein siitä on kuitenkin hyvin vaikea puhua itse tilanteen syntyessä. Uhkapeliriippuvuuden ympärille rakennettu tukiverkostoja on ollut jo 1950-luvulta asti olemassa, mutta vasta hiljattain ovat nettikasinot alkaneet panostamaan enemmän vastuulliseen pelaamiseen, ja terveellisemmän peliympäristön rakentamiseen.
Vaikka suomen monopolin, Veikkauksen tehtäviin kuuluu ongelmapelaamisen ehkäisy, ei se ole pystynyt tuoreiden tutkimustulosten mukaan ehkäisemään ongelmatapauksien syntyä huomattavasti verrattuna vapaampiin lisenssimarkkinoiden operaattoreihin.
Usein nettikasinot tarjoavatkin osion verkkosivuillaan, jonka nimi on usein ”Vastuullinen pelaaminen”, kun pelaaja löytää tämän osion, löytyy hänelle paljon informaatiota, työkaluja, sekä yleisvinkkejä ongelmapelaamisen hoitoon. Ennen hoitoa on kuitenkin tehtävä pienimuotoinen analyysi, jotta tunnistetaan, onko ongelma todellinen vai ei. Jos pelaaja on laiminlyönyt oman perheen hyvinvoinnin uhkapelaamisen vuoksi, jos pelaaja on hävinnyt reilusti yli pelibudjetin, joutunut myymään/panttaamaan omaisuuttaan tai harkinnut itsemurhaa uhkapelaamisen vuoksi, on hänellä mitä todennäköisimmin parasta siirtyä avun pariin.
Vertaustukea tarjoavia lähteitä löytyy paljon netistä, sekä suomalaisia että kansainvälisempiä järjestöjä, kuten Gamblers Anonymous, (suom. Nimettömät pelurit) GamCare, Gambling Therapy, Peluuri ja muut peliklinikat sekä Gordon Moody Association. Näiden järjestöjen kanssa takeita tuloksista ei kuitenkaan aina ole, ja pelaaja voikin harkita hiukan suorempaa lähestymistapaa. Lyhytkestoinen terapia sekä sen kanssa toimiva lääkehoito ovat niin ikään vaihtoehtoja. Etenkin kognitiivinen käyttäytymisterapia on tämänhetkisten tulosten mukaan saanut aikaan erittäin positiivisia tuloksia. Toisinaan pelaajat toipuvat ongelmasta myös ilman sen suurempaa ulkoista apua.
Suomessa tämän ongelman vuoksi voivat pelaajat hakeutua kriisikeskuksiin, seurakuntiin diakonialle, psykiatriaan, mielenterveystoimistoihin, sosiaalitoimistoihin ja muihin terveyskeskuksiin. Julkisen sektorin A-klinikat järjestävät avohoitoa. Valitettavasti suomessa hoitojonot ovat paikoittain hyvin pitkiä. Toipumispolkuja on hyvin suuri määrä, ja optimaalinen lähestymistapa on hyvin yksittäistä, ja tästä syystä jonkinasteinen reitti on suunniteltava etukäteen. Tämä ongelman moniulotteisuus ja yksilöllisyys tietysti tekee optimaalisen hoidon löytämisestä huomattavasti haastavampaa.